Indie-räp-duo Macklemore & Ryan Lewis voitti neljä Grammy-palkintoa vuonna 2014, mukaan lukien parhaan uuden artistin palkinnon. Mutta lauluntekijöiden keskuudessa tiedetään, että yksi heidän voittonsa salaisuuksista oli seattlelainen lauluntekijä nimeltä Mary Lambert.

Ja vaikka Lambert joutui jakamaan valokeilan Madonnan kanssa tuona iltana – ja noin 33 pariskunnan kanssa, jotka Queen Latifah vihki juuri tuossa paikassa avioliittoon – hänen sanomansa kauneus paistoi läpi, ja se on johtanut siihen, että maailma on rakastanut tätä laulua, “Same Lovea”, sen inspiroivalla “en voi muuttua”- kertosäkeellä.

Ennen kuin Macklemore & Ryan Lewis pyysi häntä osallistumaan kertosäkeeseen heidän homojen oikeuksia käsittelevään kappaleeseensa, hän teki kolmea työtä tullakseen toimeen ja teki pieniä keikkoja, kun sai niitä. Kirkossa kasvaneena hän kasvoi tietoisena siitä, että hän oli homo, ja tunsi surua kyvyttömyydestään muuttua. Hän meni kirkkoon joka sunnuntai itkemään ja pyysi Jumalalta anteeksi, että oli syntinen.”

Vaikka he eivät olleet koskaan tavanneet häntä, Macklemore & Ryan Lewis lähetti hänelle kappaleen valmiina yhtä kohtaa – kertosäettä – lukuun ottamatta. Kaikki muu oli valmiina, ja hänen tehtävänään oli vain keksiä koukku – koko kappaleen avain. Ja hän teki sen. Hän otti elämänsä merkittävimmän askeleen ja täytti nuo aukot kertosäkeellä, joka on suora, inspiroiva ja kauniisti ahdistava.

Vaikka Macklemore loi kehyksen rohkealla räpillään, oli Mary se, joka kiteytti sen niin sydäntäsärkevästi sanoillaan ja sävelellään: “En voi muuttua, vaikka haluaisinkin. My love… she keeps me warm.”

Meillä oli suuri ilo jutella Lambertin kanssa puhelimessa Seattlessa, jossa hän kuulosti aivan häkeltyneeltä tästä myrskyisästä menestyksestä, joka on muuttanut hänen elämänsä niin syvällisesti. Se on kaunis lauluntekotarina – tarina, joka osoittaa laulun voiman – sekä vauhdittaa tätä nuorta visionääristä artistia että antaa toivoa ja merkitystä kaikille niille, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa. Se on aito unelmien täyttymys, joka perustuu yhden upean kertosäkeen puhtaaseen nerokkuuteen.

Miten Macklemore valitsi sinut tekemään tämän kappaleen?

Hän tunsi mentorini Hollis Wong-Wearin, joka ehdotti, että he kuuntelisivat minua. Hollis ja minä teimme spoken word -runoutta yhdessä. Hän soitti minulle yllättäen ja kysyi: “Haluatko tehdä kappaleen Macklemoren kanssa?”. Sanoin kyllä. Hän pyysi Ryania lähettämään kappaleen minulle noin kello 14, ja minulla oli aikaa noin kolme tuntia. Kappale oli valmis, siinä oli vain aukkoja kertosäkeen kohdalla. Kaikki oli valmista paitsi koukku.

Mitä ajattelit siitä, kun kuulit sen ensimmäisen kerran?

Ihastuin siihen. Mutta en odottanut sen menestyvän hyvin, koska se on niin kapea-alainen kappale. Luulin, että se menestyisi paikallisesti hyvin täällä Seattlessa, koska kansanäänestys homoavioliiton puolesta oli käynnissä. En koskaan odottanut, että sitä kuunneltaisiin paljon laajemminkin.

Kuinka kauan työskentelit sen parissa?

Vietin kolme tuntia ja keksin neljä erilaista kertosäettä.

Neljä?

Kyllä…

Hämmästyttävää, että kirjoitit tämän tapaamatta heitä edes ensin. Millaista oli, kun pääsitte yhteen?

Kävin heidän studiossaan tapaamassa heitä. Olin kauhuissani. Koska he olivat isoja ja minä soitin keikkapaikoilla noin neljälle ihmiselle. Minusta tuntui, että tämä oli minun hetkeni. Lauloin heille mitä minulla oli. Ja he näyttivät jotenkin hämmentyneiltä. Sitten Ryan sanoi: “Se oli siinä. En koskaan sano niin, mutta en halua, että muutat mitään.” Jäljitin myös “never cry on sundays” -kohdan, ja he käyttivät sitä myöhemmin kappaleessa. Ajattelin, että se olisi voinut olla kertosäe, mutta he pitivät toisesta. Silti he löysivät tavan kutoa se loppuun, mikä on kaunista.

Mitä keksit, on niin olennaista – hyvin yksinkertaista kieltä ja ahdistava sävel, joka kertoo niin paljon. Ajattelitko sitä paljon vai tapahtuiko se vain?

Harkitsin sitä. Tajusin, että laulu, hänen räppinsä, oli pragmaattinen ja rationaalinen, ja halusin tuoda jotain, joka oli universaali totuus. Ja luulen, että siksi se resonoi ihmisten kanssa; kaikki haluavat jonkun pitävän heidät lämpimänä.

Tiedän, että tämä kappale on hyvin lähellä sydäntäsi. Tämä on sinun tarinasi.

Kyllä on. Minut kasvatettiin helluntailaiseksi ja kävin evankelista lukiota. Tulin ulos 17-vuotiaana. Coming out kirkossa ja lukion läpikäyminen oli yksi kauheimmista, kamalimmista kokemuksista. Tunsit itsesi friikiksi jo lukiossa. Ja sitten olla osa yhteisöä, joka kertoo sinulle, että joudut helvettiin, on kamalaa. Olin todella masentunut. Mutta jatkoin silti kirkossa käymistä.

Tiesin, etten voinut muuttaa itseäni. Olin aina tuntenut vetoa naisiin. Mutta ainakin pystyin pyytämään anteeksi. Ja pyysin anteeksi yhteisöltä ja pyysin anteeksi Jumalalta. Se oli rituaali katua joka päivä ja pyytää anteeksi sitä, että olin homo. Istuin kirkossa ja itkin. Itkin joka sunnuntai vuoden ajan.

Mutta sitten vähitellen heräsin siitä ja lakkasin käymästä siinä kirkossa. Olin rukouksessa ja lähempänä Jumalaa. Joten kun he lähettivät minulle laulun, tunsin sen todelliseksi lahjaksi, koska tämä oli minun tarinani. Tunsin, että minun piti kirjoittaa tämä laulu.

Tiedän, miten paljon merkitystä tällä laululla on niin monien niiden elämässä, jotka ovat käyneet läpi sen, mitä sinä olet kokenut.

Joo. Sinulla ei ole aavistustakaan, se on ollut uskomatonta. Vaikea uskoa oikeasti. Niin monta ihmistä. He ovat kertoneet minulle, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun he tunsivat jonkun olevan heidän puolellaan. He ovat kertoneet minulle, että tämän kappaleen ansiosta he pystyivät tulemaan ulos perheilleen. Huomaan, että kaikelle tuskalle, jonka kävin läpi, oli syynsä. Ihmisiä ei voi muuttaa, he voivat muuttaa vain itseään. Mutta musiikki voi olla muutoksen katalysaattori.