Chandrika Bandaranaike Kumaratunga, (s. 29. kesäkuuta 1945, Colombo, Ceylon ), Sri Lankan tunnetun poliittisen suvun jäsen, joka toimi ensimmäisenä naisena maan presidenttinä (1994-2005).
Chandrika Bandaranaike oli kahden entisen pääministerin tytär. Hänen isänsä oli S.W.R.D. Bandaranaike, sosialistisen Sri Lankan vapauspuolueen perustaja ja pääministeri vuodesta 1956 murhaansa asti vuonna 1959. Hänen äitinsä oli Sirimavo Bandaranaike, joka otti puolueen johtoonsa isän kuoltua ja joka toimi pääministerinä vuosina 1960-1965 ja 1970-1977. Tytär opiskeli Pariisin ja Lontoon yliopistoissa valtio-oppia, taloustiedettä, oikeustiedettä ja journalismia. Hän siirtyi politiikkaan vuonna 1984 ja auttoi miehensä, entisen näyttelijän Vijaya Kumaratungan kanssa Sri Lankan kansanpuolueen perustamisessa. Kun hänen miehensä murhattiin vuonna 1988, hän perusti United Socialist Alliance -puolueen. Lontoossa vietetyn ajan jälkeen hän palasi Sri Lankaan 1990-luvun alussa ja muodosti vuonna 1993 vasemmistokoalition People’s Alliance.
16. elokuuta 1994 pidetyissä vaaleissa People’s Alliance sai suurimman määrän parlamenttipaikkoja, ja 19. elokuuta Kumaratungasta tuli pääministeri. Tämän jälkeen hän saavutti murskavoiton 9. marraskuuta pidetyissä presidentinvaaleissa, kun hän voitti Srima Dissanayaken, kaksi viikkoa aiemmin murhatun United National Party (UNP) -puolueen ehdokkaan Gamini Dissanayaken lesken. Marraskuun 14. päivänä hän nimitti äitinsä pääministeriksi. Vuonna 1995 hän ehdotti perustuslain muuttamista siten, että Sri Lankasta tehtäisiin liittovaltio, jonka piirikunnat, myös ne, joissa tamilit olivat enemmistönä, saisivat paikallisen itsehallinnon. Siitä huolimatta tamiliseparatistien väkivaltaisuudet jatkuivat taukoamatta, ja hallitus ryhtyi vastatoimiin.
Väkivalta kiihtyi vuoden 1999 uudelleenvaalikampanjan aikana, ja se kohdistui sekä singaleesiläiseen valtaväestöön että poliittisiin vaikuttajiin. Kumaratunga loukkaantui pommista murhayrityksessä vaalitilaisuudessa, joka oli toinen kahdesta hyökkäyksestä, joista syytettiin tamilitiikereitä (Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit) ja joissa kuoli yli 30 ihmistä. Hänet valittiin uudelleen toiselle kuusivuotiselle presidenttikaudelle joulukuussa 1999, ja hän vannoi jatkavansa painostusta terroristikapinallisia vastaan ja pyrkivänsä samalla kompromissiin maltillisten tamilien kanssa. Taistelut jatkuivat, ja 2000-luvun alkuun mennessä yli 60 000 ihmistä oli saanut surmansa.
Kumaratungan vastustajasta, Ranil Wickremesinghestä, tuli vuonna 2001 pääministeri UNP:n voitettua parlamenttivaalit, ja nämä kaksi poliitikkoa ottivat usein yhteen. Hän vastusti julkisesti tämän rauhanpyrkimyksiä väittäen, että kapinalliset olivat saaneet liikaa myönnytyksiä. Valtataistelu sai Kumaratungan järjestämään uudet vaalit vuonna 2004, ja UNP hävisi; Wickremesinghen tilalle pääministeriksi tuli haukkamainen Mahinda Rajapakse. Myöhemmin samana vuonna Kumaratunga joutui kohtaamaan uusia mullistuksia sen jälkeen, kun valtava tsunami tuhosi Sri Lankan. Koska hänellä ei ollut laillista oikeutta pyrkiä kolmannelle kaudelle, hän jätti virkansa vuonna 2005, ja Rajapakse seurasi häntä.