Yksi vuoden odotetuimmista elokuvistamme – jonka tuotanto jouduttiin valitettavasti keskeyttämään noin kahden kolmanneksen kohdalla meneillään olevan pandemian vuoksi – on Joel Coenin uusi sovitus Shakespearen murhenäytelmästä Macbeth, jonka pääosissa nähdään Denzel Washington ja Frances McDormand. A24:n tukemassa elokuvassa, lukuun ottamatta näyttelijäkaartia, johon kuuluvat myös Brendan Gleeson, Corey Hawkins, Moses Ingram, Harry Melling ja Ralph Ineson, ei ole tiedetty paljoa muuta lähestymistavasta tämän klassisen tarinan uudelleenkertomiseen – tähän asti.

Venetsiassa sijaitsevan oopperatalon Teatro La Fenicen kanssa työskentelevä italialainen näyttämötaiteilijatohtori Damiano Michieletto puhui Joel Coenin ja Frances McDormandin kanssa Instagramissa järjestetyn varainkeräyksen yhteydessä. He keskustelivat 30-minuuttisessa haastattelussa elokuvan nimestä (The Tragedy of Macbeth), siitä, miksi he halusivat kertoa tämän tarinan, Joel Coenin suosikki Macbeth-adaptaatiosta elokuvassa, siitä, kuinka kunnioittava elokuva olisi alkuperäistekstiä kohtaan, ja muusta. Olemme jakaneet kohokohdat alla odottaessamme uutisia siitä, milloin tämä ja monet muutkin tuotannot voivat jatkua, kun maailma on turvallinen ja terve.

Projektin synty

Joel Coen: Olin valinnut aiheen, koska Frances oli pyytänyt minua muutama vuosi sitten ohjaamaan Macbethin näyttämöteoksen. En todellakaan ole näyttämöohjaaja, joten minä . Mutta kun näin hänet hänen tekemässään produktiossa, aloin miettiä näytelmää ja halusin työskennellä hänen kanssaan näytelmän parissa, koska olin niin vaikuttunut siitä, mitä hän teki Lady Macbethin roolissa, joten ajattelin, että olisi mielenkiintoista työskennellä yhdessä ja tehdä siitä elokuva. Kun aloin miettiä sitä elokuvana, siitä tuli minulle älyllisesti helpommin lähestyttävä, ja siitä se alkoi.”

Titteli

Frances McDormand: Joelin sovituksessa on mielestäni hyvin tärkeää se, ettemme kutsu sitä Macbethiksi. Me kutsumme sitä Macbethin tragediaksi, mikä on mielestäni tärkeä ero. Joelin sovituksessa tutkimme hahmojen ikää, ja meidän sovituksessamme Macbethit ovat vanhempia. Sekä Denzel että minä olemme vanhempia kuin Macbethit usein esitetään. Olemme vaihdevuosien jälkeisessä iässä, olemme ohittaneet hedelmällisen iän. Se asettaa paineita heidän kunnianhimolleen saada kruunu. Mielestäni tärkein ero on se, että se on heidän viimeinen mahdollisuutensa kunniaan.

Considering Macbeth a Thriller

FM: Se asettaa hyvin erityisiä aikapaineita hahmoille, mutta myös tarinankerronnalle, mikä on mielestäni Joelin tekemän adaptaation varsinainen nerokkuus. Siinä on todellista jännitystä ja todellinen tikittävä kello. Aika käy vähiin – ei vain hahmojen kannalta, vaan se myös vauhdittaa tarinankerrontaa.

JC: Niin, . Luulen, että se on jotakin, jonka olen aina tavallaan tuntenut katsoessani näytelmää, ja myös jotakin, joka tuli minulle selvemmäksi ja kiinnostavammaksi, kun perehdyin näytelmään ja tein sovitusta. On mielenkiintoista, miten Shakespeare tavallaan ennakoi tiettyjä amerikkalaisen trilleri- ja rikoskirjallisuuden trooppeja, jotka olivat yleisiä 1900-luvun alkupuolella. Se liittyi rikosromaaneissa tarinaan, jonka keskiössä oli aviomies ja vaimo, jotka suunnittelivat murhaa. Tämä on siis jotain, mitä Shakespeare ilmeisesti tekee Macbethissä ja mistä löytyy kaikuja rikoskirjallisuudessa, ainakin amerikkalaisessa 1900-luvun alkupuolella. Luin sellaista kaunokirjallisuutta lapsena. Ajattelin, että olisi mielenkiintoista tuoda tiettyjä näkökohtia siitä elokuvan tuotantoon.

Noidat

JC: Macbethissä on asioita, jotka muistuttavat lähinnä trillereitä, ja on asioita, jotka muistuttavat kauhuelokuvia tai kauhugenre-kirjallisuutta tai mitä ikinä haluatkin sanoa. Shakespeare oli englantilaisen kirjallisuuden nero, mutta hän oli myös täydellinen viihdyttäjä, ja hän tunsi nämä tarinankerronnan ja yleisön houkuttelemisen näkökohdat. Kun siis puhutaan noidista ja yliluonnollisista piirteistä, historiallisen syyn lisäksi hän sisällytti ne myös viihdesyistä. Niistä tuli minulle tärkeitä tarinassa ja näytelmässä. Tässä sovituksessa noitia näyttelee itse asiassa yksi näyttelijä. Näyttelijä nimeltä Kathryn Hunter, joka ruumiillistaa kaikki noidat. Tässä sovituksessa noidat ovat lintuja. Ne ovat eräänlaisia taistelukentän haaskalintuja. Ne muuttuivat tavallaan luonnollisista linnuista näyttelijä Kathryn Hunteriksi. Se oli yksi kiehtovimmista ja mielestäni mielenkiintoisimmista ja antoisimmista osista tuotannossa sekä Franille että minulle, miten se toimisi elokuvassa. Niinpä noidilla on suuri merkitys myös tässä tarinassa.

FM: Minusta on aina ollut mielenkiintoista, että Shakespeare sijoitti näytelmän 1200-luvun Skotlantiin, koska 1200-luvulla pakanuus toimi hyvin tiiviisti rinnakkain kristinuskon kanssa. Maailmassa oli edelleen aktiivista pakanuutta, eivätkä ihmiset pitäneet sitä jonain “muuna”. Se oli osa heidän jokapäiväistä elämäänsä. Jos siis tapasit jonkun, joka ennusti tulevaisuuttasi, se ei herättänyt samanlaista epäluuloa kuin nykyään. Luonnon maailma liittyi enemmän mystiseen uskontoon ja paikkaan, jossa uskontoa seurattiin. Minulle tämä kävi selväksi Joelin sovituksessa, jossa linnut muuttuivat noitina ihmisen muotoon. Luonto on hyvin voimakas Joelin sovituksessa.

Joel Coenin suosikki Macbeth-elokuva

JC: Macbethistä on monia, monia elokuvasovituksia. Niistä, jotka olen nähnyt – ja olen nähnyt niitä paljon – olen sitä mieltä, että ne ovat vaikuttaneet siihen, mitä teen, todella merkittävällä tavalla, joko positiivisesti tai negatiivisesti. Kun katsoo näitä elokuvia, ajattelee: “Voi, se on hyvin mielenkiintoista.” Tai sitten niitä katsoo ja sanoo: “Minusta se ei ole kovin kiinnostavaa, ja tekisin tämän aivan toisin.” Siinä mielessä ne kaikki vaikuttavat asioihin. Orson Welles on mielenkiintoinen, mutta hänen Macbethissään on paljon sellaista, josta hän joutui tinkimään budjettisyistä ja koska tuotanto oli hyvin nopea. Mielestäni paras Macbeth-sovitus on se, jossa ei todellakaan käytetä kieltä, eli Kurosawan Veren valtaistuin. Siinä on Macbethin tarina, mutta se ei ole oikeastaan näytelmä, koska hän ei käytä kieltä. Mutta tavallaan se on joukon paras elokuva.

Hahmojen olemus ja yhteydet toiseen Shakespeare-klassikkoon

FM: Minulle on hyvin tärkeää, että he ovat vanhempi pariskunta, ja esitykselleni on hyvin tärkeää, että he ovat lapseton pariskunta, mutta että heillä on ollut monta raskautta ja ehkä syntynyt lapsi, joka on kuollut joko kuolleena tai hyvin nuorena. Luulen, että juuri hänen henkilökohtainen tragediansa ruokkii hänen kunnianhimoaan antaa miehelleen kruunu, koska hän ei ole pystynyt antamaan miehelleen perillistä. Minulle se on hahmon ydin.

Olen 62-vuotias ja Denzel on 65, joten emme yritä olla mitään muuta kuin mitä jo olemme. Harjoitusten aikana Denzel esitti kysymyksen: “Missä Macbethit olivat tavanneet?” Vaistoni oli, että voisimme ehkä käyttää Shakespearen kirjoittamaa näytelmää Romeo & Juliasta, jonka tapasimme 15-vuotiaina. He vastustivat sitä, että menisimme naimisiin, mutta menimme kuitenkin naimisiin, ja jos emme olisi tehneet itsemurhaa, olisimme päätyneet Macbetheiksi viisikymmentä vuotta myöhemmin.

Musiikki

JC: En tiedä vielä, mitä musiikki tulee olemaan. Sen tekee Carter Burwell, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä kaikissa muissa elokuvissani, mutta minulle koko näytelmä on eräänlainen ajanlaskujuttu. Koska säkeet on kirjoitettu metrillä, jambisella viisisäkeistöllä, siinä on hyvin paljon kyse ajasta. Uskon, että näytelmä itsessään on ajasta. Musiikki, mitä ikinä se haluaakin olla, haluaa olla jotakin, joka on pitkälti lyömäsoittimista ja aikaa pitävää. Sen lisäksi, mikä on hyvin abstrakti tapa ajatella asiaa, mikään ei ole vielä konkreettista.

FM: Paljon rumpujen lyöntejä.

Kieli

JC: Käytän Shakespearen kieltä. En ole hössöttänyt tai muuttanut mitään. Ainoa asia, jonka tein, kuten näissä adaptaatioissa on tapana, jotkut enemmän tai vähemmän, on tietty määrä editointia. Mutta sanoisin, että elokuvassa on noin 85 prosenttia näytelmän kielestä. Noin 15 prosenttia on leikattu.

Pysykää kuulolla, jos kuulette lisää Macbethin tragediaa koskevia päivityksiä.