Kissan tarttuva vatsakalvotulehdus (FIP) on erittäin tuhoisa sairaus kissoille, jonka aiheuttaa koronavirus. Taudissa on kaksi muotoa: märkä muoto (jolloin vatsaan tai rintaan kertyy valtavia määriä nestettä) ja kuiva muoto (jolloin nestettä ei kerry). Tautiin voivat sairastua kaikenikäiset kissat, mutta tautia esiintyy useimmiten nuorilla kissoilla, jotka ovat iältään kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen.

Mitkä ovat merkkejä siitä, että kissalla on FIP?

Aluksi taudin merkkejä voi olla vaikea erottaa monista muista sairauksista. Kissalla voi olla kuumetta, hengitysvaikeuksia, nenän tai silmien vuotamista, ripulia tai laihtumista. Jos kissalla on taudin märkä muoto, sillä on vatsan turvotusta. Tämä turvotus yhdistettynä laihtumiseen saa kissan näyttämään “lihavalta”, mutta selkäranka ja lonkkaluut on hyvin helppo tuntea. Jos nestekertymä on rintakehässä, hengitysvaikeudet voivat olla ainoa merkki. Toisinaan voi esiintyä muutoksia silmien ulkonäössä (sameus, punoitus tai verenvuoto). Joskus tauti vaikuttaa myös hermostoon aiheuttaen muutoksia persoonallisuudessa tai kouristuskohtauksia.

Miten tauti diagnosoidaan?

Diagnosointi laboratoriokokeiden avulla voi olla vaikeaa, koska useimmilla kissoilla on luonnostaan tautia aiheuttava coronavirus. Se, mikä aiheuttaa taudin oireiden kehittymisen, on kissan immuunivaste virukselle. Tästä syystä FIP:tä ei pidetä tartuntatautina perinteisessä mielessä. On olemassa laboratoriotesti, mutta positiivinen testi tarkoittaa vain sitä, että kissalla on koronavirus, ei sitä, että kissalle kehittyy tauti.

Diagnoosi tehdään hyvin usein vatsasta tai rintakehästä otetun tunnusomaisen nesteen analyysin perusteella yhdessä taudille tunnusomaisten oireiden kehittymisen kanssa. Kissoilla, joilla on taudin kuiva muoto, diagnoosi voi olla vaikeampi.

Auburn University College of Veterinary Medicine on kehittänyt FIP:tä varten testin, joka on vielä kliinisissä tutkimuksissa, mutta saattaa osoittautua tehokkaammaksi kuin nykyiset testausvaihtoehdot.

Onko tautiin olemassa parannuskeinoa?

Kun kissalla on kliinisiä oireita, parannuskeinoa ei ole. FIP kulkee tyypillisesti muutamasta päivästä muutamaan viikkoon, ennen kuin kissa menehtyy tautiin. Aikuiset kissat, joilla on märkä muoto, voivat kuitenkin elää kuusi-kahdeksan kuukautta, ja kissat, joilla on kuiva muoto, voivat selvitä hengissä vuoden tai pidempäänkin. FeLV- ja/tai FIV-tartunnan saaneet kissat ovat alttiimpia sairastumaan kliiniseen FIP:hen. Tukihoidosta huolimatta kaikki kissat, joille kehittyy FIP-viruksen kliinisiä oireita, kuolevat tai ne on lopetettava inhimillisesti. Kliinisen taudin esiintyvyys on alhainen useimmissa kissapopulaatioissa ja erityisen alhainen yhden kissan talouksissa. Taudin esiintyvyys on suurinta monikissaisissa tiloissa tai kotitalouksissa. FIP:tä vastaan on saatavilla rokote, mutta sen teho on heikko, eikä sen vuoksi voida luottaa siihen, että se ehkäisee tautia.