Tohtori Natalia M. Tanner teki pitkän ja ansiokkaan uran lastenlääketieteen alalla. Hän oli koko uransa ajan yhteydessä sekä mustien omistamiin ja ylläpitämiin sairaaloihin että valtaväestön laitoksiin, ja hänellä oli hyvin henkilökohtainen rooli heikommassa asemassa olevien potilaiden terveydenhoidon saatavuuden parantamisessa ja vähemmistöläislääkäreiden pääsyssä ammattilaislääketieteen instituutioihin.
Natalia M. Tanner syntyi Mississippin osavaltiossa Jacksonissa Doris Murphy Tannerin ja tohtori Joseph Rush Tannerin lapsena. Hänen ollessaan vielä lapsi hänen vanhempansa muuttivat Chicagoon, jossa hänen isänsä perusti lääkärin vastaanoton, ja hän kasvoi heidän ylemmän keskiluokan kodissaan. Valmistuttuaan Englewoodin lukiosta vuonna 1939 hän opiskeli kaksi vuotta Fiskin yliopistossa Nashvillessä, Tennesseessä, ja siirtyi sitten Chicagon yliopiston esilääketieteen koulutusohjelmaan. Kahden vuoden kuluttua hän kuitenkin päätti käydä mustien ammattikoulua ja siirtyi Meharry Medical Collegeen Nashvilleen, jossa hän suoritti lääkärin tutkinnon vuonna 1946 ja valmistui luokkansa viiden parhaan joukossa. Hän suoritti harjoittelujaksonsa Harlemin sairaalassa New Yorkissa, palasi sitten Chicagon yliopistoon pediatrian erikoistumisjaksolle ja jatkoi lisäkoulutusta Meharry Medical Collegen Hubbard Hospitalissa. Lyhyen Chicagossa vietetyn ajan jälkeen hän muutti miehensä Waldo Cainin kanssa Detroitiin.
Uusien tavoitteiden saavuttaminen ensimmäisten joukossa ei ollut helppoa. Tohtori Tanner oli kohdannut syrjintää tavoitellessaan lääkärinuraansa. Hän oli American Association of Pediatricsin ensimmäinen afroamerikkalainen naisjäsen, joka hyväksyttiin Illinoisin osaston jäseneksi, mutta kun hän muutti Detroitiin vuonna 1951, hän ei saanut helposti hyväksyntää Michiganin osaston kollegoidensa keskuudessa. Hän haki jäsenyyttä Detroitin lastenlääkäriyhdistyksessä, jonka kokouksiin hän osallistui ahkerasti, mutta hänen hakemukseensa ei ryhdytty. Yhdeksän kuukauden kuluttua hänelle ilmoitettiin, että hänen hakemuksensa oli mennyt hukkaan, ja hän vaati oikeuttaan hakea uudelleen. Kun hänet jätettiin huomiotta eräässä kokouksessa, hän muisteli lopulta nousseensa seisomaan ja haastaneensa jäsenet tunnustamaan hänet. Kun puheenjohtaja alkoi esitellä häntä hakijana, hän ilmoitti: “Ei, en ole hakija. Olen American Academy of Pediatricsin täysivaltainen jäsen, ja olen siirtojäsen Illinoisin osastosta.” Tohtori Tanner oli Detroitin ensimmäinen afroamerikkalainen laillistettu lastenlääkäri, ja vuonna 1983 hänestä tuli ensimmäinen afroamerikkalainen ja ensimmäinen nainen, joka toimi Amerikan lastenlääketieteen akatemian Michiganin osaston puheenjohtajana.
Vuonna 1952 tohtori Tanner liittyi segregaatioon kuuluneen Michiganin lastensairaalan (Children’s Hospital of Michigan) henkilökuntaan hoitavaksi lastenlääkäriksi. Hän oli ensimmäinen afroamerikkalainen henkilökunnassa. Kun hän ensimmäisen kerran yritti saada yksityishuonetta afroamerikkalaiselle potilaalle, hän tuli täysin tietoiseksi sairaalan poissulkupolitiikasta. Vaikka hän ilmoittautui hoitohenkilökunnan jäseneksi ja vaati, että tyttö otettaisiin yksityiselle osastolle, hänet sijoitettiin klinikan potilaiden joukkoon. Tohtori Tanner uskoi, että tullakseen kunnioitetuksi hänen oli suoriuduttava tehtävästään moitteettomalla tasolla, ja hänestä tuntui jatkuvasti siltä, että hallinto tarkkaili häntä koko ajan odottaen, että hän tekisi virheen.
Vuonna 1969 tohtori Tanner päätti, että oli aika parantaa vuorovaikutusta kaikkien niiden eri ryhmien välillä, jotka työskentelivät lasten terveydenhoidon saatavuuden laajentamiseksi. Vaikka uusia järjestöjä oli paljon, vain harvat tekivät yhteistyötä. Tuohon aikaan hän toimi Society for Adolescent Medicine -järjestön (SAM) johtokunnassa, American Academy of Pediatrics -järjestön (AAP) nuorisoa käsittelevässä kansallisessa komiteassa ja toimi National Medical Associationin (NMA) lastenosaston puheenjohtajana. Hän perusti NMA:n, SAM:n ja AAP:n välisen yhteyskomitean. “Nyt”, hän sanoi, “nämä ryhmät tekevät koko ajan yhteistyötä. Ne ovat selvästi lisänneet terveydenhuollon saatavuutta ja parantaneet kaikkien lasten terveydentilaa.”
Tohtori Tanner jatkoi yksityisvastaanottoa 70-vuotiaaksi asti ja toimi myös kliinisenä professorina lastenlääketieteen laitoksella Wayne State Universityssä Detroitissa sekä lastenlääkärinä useissa Detroitin alueen sairaaloissa. Hänellä oli kaksi lasta, ja hänen tyttärensä on seurannut vanhempiaan lääkärin uralle.
Tohtori Tanner sai uransa aikana lukuisia palkintoja, muun muassa Society for Adolescent Medicine -järjestön myöntämän Outstanding Achievement Award in Adolescent Medicine -palkinnon vuonna 2001 ja National Medical Association Distinguished Service Award -palkinnon samana vuonna. Vuonna 2003 tohtori Tanner sai Detroitin kaupunkiliiton “Distinguished Warrior” -palkinnon “erinomaisesta työstä ja omistautumisesta koulutuksellisen huippuosaamisen, tasa-arvon ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistämiseksi”
.