Mark Wayne Clark oli Yhdysvaltain armeijan upseeri, joka palveli ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa sekä Korean sodassa. Hän oli Yhdysvaltain armeijan nuorin neljän tähden kenraali toisen maailmansodan aikana.
Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli komppanian päällikkönä ja palveli Ranskassa vuonna 1918 22-vuotiaana kapteenina, jossa hän haavoittui vakavasti sirpaleista. Sodan jälkeen Yhdysvaltain armeijan tuleva esikuntapäällikkö, kenraali George Marshall, huomasi Clarkin kyvyt. Toisen maailmansodan aikana hän komensi Yhdysvaltain viidettä armeijaa ja myöhemmin 15. armeijaryhmää Italian kampanjassa. Hänet tunnetaan siitä, että hän johti viidennen armeijan Rooman valtausta kesäkuussa 1944.
Clarkia on arvosteltu voimakkaasti siitä, että hän oli jättänyt huomiotta esimiehensä, brittikenraali Sir Harold R. L. G. Alexanderin, käskyt ja antanut saksalaisen 10. armeijan livahtaa karkuun pyrkiessään valtaamaan Italian pääkaupunki Rooman, joka oli strategisesti merkityksetön kaupunki. Clark määräsi Lucian Truscottin valitsemaan operaation Turtle kohti Roomaa sen sijaan, että hän olisi valinnut operaation Buffalo, jolla Alexander oli määrännyt katkaisemaan reitin 6 Valmonten kohdalla. Saksan 10. armeija yhdistyi sitten muuhun saksalaiseen armeijaryhmään Trasimenen linjalla.