Sähköpiirissä vastus toimii kiinteänä rajoituksena virran kululle kytkemättä virtaa kokonaan päälle tai pois. Muuttuva vastus mahdollistaa virran hienovaraisemman hallinnan muuttamalla vastuksen määrää. Vastuksen kasvaessa virran määrä pienenee. Esimerkkejä muuttuvista vastuksista ovat radion äänenvoimakkuuden säätönuppi ja valon himmennin. Reostaatit ja potentiometrit ovat kaksi yleistä näiden laitteiden tyyppiä.

Muuttuvissa vastuksissa on kaksi peruskomponenttia. Vastuksen tuottavaa materiaalia kutsutaan elementiksi. Elementillä on jompikumpi kahdesta tyypistä: lineaarinen tai logaritminen.

Lineaarinen raita tarkoittaa, että vastuksen muutos on vakio koko elementissä. Yleensä lineaarisen radan muuttuvan vastuksen kokonaisvastus on puolet mahdollisesta kokonaisvastuksesta, kun pyyhin on suoraan radan keskellä. Logaritmisella radalla vastus muuttuu hitaasti toisessa päässä ja paljon nopeammin toisessa päässä. Logaritmisessa radassa elementin puolivälissä ei ole puolet mahdollisesta kokonaisvastuksesta.

Liikuteltavaa osaa, jota käytetään vastuksen asettamiseen, kutsutaan pyyhkimeksi eli harjaks. Vastuksen rakenteesta riippuen pyyhintä ohjataan usein liukukytkimellä tai nupilla. Piirin loppuunsaattamiseksi pyyhin koskettaa missä tahansa elementin pituussuunnassa. Vastus muuttuu sen mukaan, missä kohtaa pyyhin koskettaa elementtiä.

Reostaatti on yksinkertaisin muuttuvan vastuksen tyyppi, joka on suunniteltu käsittelemään piirin koko virtaa. Yleensä siinä on vain kaksi liitintä ja se asetetaan sarjaan sen ohjaaman kuorman kanssa. Piiri on kytketty suoraan elementtiin ja pyyhkijään. Reostaatit ovat yleensä suurempia kuin potentiometrit, koska niiden on kannettava suurempia kuormia.

Visuaalisesti elementti on reostaatin tunnistettavin osa. Johdon pituus vaikuttaa resistanssiin, joten johtokela kasvattaa käytettävissä olevaa pituutta, mikä lisää mahdollista resistanssia. Kun pyyhin kulkee kelan yli, vastus kasvaa tai pienenee.

Potentiometri on muuttuva vastus, joka mahdollistaa paljon hienomman säädön kuin reostaatti, koska se toimii myös jännitteenjakajana. Se syöttää muuta jännitettä kuin mitä piiriin on saatavissa virtalähteestä. Siinä on yleensä kolme liitintä, joista yhtä käytetään referenssijännitettä varten, mikä lisää tarkkuutta. Potentiometrin elementti on yleensä hiilikalvo.