Abstract

Suomalais-ugrilaisia maita edustavat Suomi, Viro, Unkari ja Venäjä. Vaikka suomalais-ugrilaisen maailman olemassaolosta käydään keskustelua, suomalais-ugrilaista yhteistyötä tehdään muodossa tai toisessa. Ensisijaisesti suomalais-ugrilaiset tekevät yhteistyötä kulttuurin ja koulutuksen alalla. On olemassa joitakin kansalaisjärjestöjä, jotka pyrkivät kehittämään pienempiä suomalais-ugrilaisia kansoja. Tärkeimpiä foorumeita kielten ja kulttuurien säilyttämistä käsitteleville tapaamisille ovat suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressit ja suomalais-ugrilaisten kansojen MAFUN-nuorisoyhdistys. MAFUNin viimeisimpiä saavutuksia ovat MAFUN-akatemian ja suomalais-ugrilaisten kulttuuripääkaupunkien ohjelman perustaminen. Myös kulttuurikeskusten toiminta voi olla esimerkki suomalais-ugrilaisten yhteistyöstä. Koulutusyhteistyötä edustavat Suomalais-ugrilaisten yliopistojen liiton toiminta, kansainvälinen suomalais-ugrilaisten opiskelijoiden konferenssi (IFUSCO) sekä Viron ja Suomen valtion apurahaohjelmat sukukansoille. Järjestöjen ja hankkeiden toiminta edustaa esimerkkejä kansallisen itsetuntemuksen lisäämisestä ja yhteisen identiteetin rakentamisesta. Monia instituutioita kritisoidaan kuitenkin politisoitumisesta ja siitä, etteivät ne kykene ratkaisemaan kansallisten vähemmistöjen ongelmia.